Kausityön tulevaisuus -blogisarja Osa 2 : Sovitusti parempi

Osa 2: Sovitusti parempi – Miten käytännössä yhteistyöllistämistä voi toteuttaa 

Edellisessä blogikirjoituksessa tarkastelimme, miten yhteistyöllistäminen voi tukea Lapin alueen kestävää kehitystä ja työvoiman pysyvyyttä. Tässä osassa pureudumme konkreettisemmin siihen, miltä yhteistyöllistäminen näyttää käytännössä, millaisia erilaisia tapoja työnantajat ja työntekijät voivat hyödyntää, ja mitä etuja ne tuovat mukanaan, sekä millaisia velvollisuuksia niistä seuraa. Lapissa monet työntekijät työllistyvät vuoden aikana useammalle työnantajalle töiden kausiluontoisuuden takia. Esimerkiksi hyvinvointialueen esihenkilöt kertoivat, että matkailun talvisesongissa työskennelleet hakeutuvat oma-aloitteisesti sote-alalle kesän sijaisuuksiin. Tässä kirjoituksessa tuomme nämä toimintatavat näkyviksi ja havainnollistamme, kuinka tukea niiden kehittämistä edelleen suunnitelmallisiksi, kestävän työelämän malleiksi. 

Lähtökohtaisesti yhteistyöllistämisessäkin on hyvä pitää mielessä, että jokainen työsuhde on aina sopimussuhde, josta seuraa oikeuksia ja velvollisuuksia kaikille sopimuksen osapuolille, yhteistyöllistämisen tapauksessa kahdelle työnantajalle ja yhdelle työntekijälle. Työoikeuden näkökulmasta työntekijän työllistämisestä yhdessä kahden työnantajan kesken on mahdollista sopia kolmen eri sopimusmallin kautta riippuen siitä, miten työnantajat haluavat keskenään jakaa työntekijää kohtaan syntyviä oikeuksia ja velvollisuuksia.  

Kahden työnantajan on mahdollista sopia keskenään saman työntekijän työllistämisestä silloin, kun työntekijän tarve yrityksissä on eriaikainen. Tässä tapauksessa molemmat työnantajat tekevät erikseen työntekijän kanssa työsopimuksen, joissa työaika on sovittu noudattamaan työnantajien eriaikaisten sesonkien mukaan. Tässä mallissa työantajien on hyvä huolehtia ja sopia keskenään siitä, miten työntekijä pitää kertyneet lomansa. Molempien työnantajien tehdessä työsopimukset toistaiseksi voimassa oleviksi, mallista tulee myös työntekijälle houkuttelevampi ja molemmat työnantajat saavat sesonkia edeltävän rekrytointiprosessin sijaan tutun ja päteväksi tietämänsä työntekijän vuodesta toiseen palvelukseensa. 

Yhteistyöllistäminen on mahdollista myös toteuttaa niin, että työnantaja vuokraa työntekijänsä toisen yrityksen käyttöön silloin kun oma työntekijätarve on vähäisempi. Tässä mallissa työantajan vastuut ja velvoitteet säilyvät koko ajan työvoiman vuokraavalla työnantajalla ja vain työnjohto-oikeus siirtyy työvoimaa tilaavalle yritykselle. Työntekijän vuokraava yritys huolehtii edelleen työnantajana työntekijään liittyvistä velvoitteista, kuten palkanmaksusta, vakuutuksista ja sopimuksen mukaan myös tarvittaessa työssä tarvittavista varusteista ja vaatetuksesta laskuttaen tätä vastaan vuokran työntekijästä tilaavalta yritykseltä. Tähän mahdollisuuteen on tarttunut Kittilän Pesu ja Kuljetus, joka vuokraa työntekijöitään hiljaisempina kausina muille yrityksille heidän osaamisen ja kiinnostuksen perusteella. Työntekijä oli kesän asentamassa valokuitua ja palasi syksyllä pesulan työtehtäviin, työllistyen näin ympärivuotisesti. 

Kolmantena vaihtoehtona molemmat yhteistyöllistämiseen osallistuvat yritykset voivat vuokrata työntekijän palvelukseensa henkilöstövuokraukseen erikoistuneelta yritykseltä. Tässä tapauksessa henkilöstövuokrausyhtiö huolehtii työnantajavelvoitteista ja voi myös tarpeen tulleen koordinoida työntekijän käyttöä asiakasyritysten välillä. Varsinkin pienemmille yrityksille, joiden työntekijätarve on pieni voi olla liiketoiminnallisesti kannattavinta hyödyntää henkilöstövuokrausyhtiöiden osaamista rekrytoinnissa ja työantajavelvoitteiden hoitamisessa sekä ennen kaikkea jakaa henkilöstöresurssia koordinoidusti alueen muiden yritysten kesken.  

Yhteistyöllistämisen malli sopii erityisesti niille yrityksille ja heidän työntekijöilleen, joiden työntekijätarve kattaa jo nyt suurin piirtein puolet vuodesta ja joiden työntekijätarve on ennustettava vuodesta toiseen. Työnantajien kanssa käymissämme keskusteluissa korostui alasta riippumatta samankaltaiset tarpeet, kun kävimme läpi hyvältä työntekijältä odotettuja ominaisuuksia. Suorittavissa työtehtävissä toimivien työntekijöiden on alasta riippumatta kyettävä tulemaan toimeen asiakkaiden kanssa ja osoittamaan oma-aloitteisuutta ja vastuullista työotetta. Vaikka työ olisi luonteeltaan itsenäistä, kuten esimerkiksi maanrakennusalalla, se tehdään lähes aina osana laajempaa kokonaisuutta, jolloin yhteistyötaidot ja toisten huomioiminen ovat välitön osa työtä. Monet tehtävät ovat nopeasti opittavissa, eikä erityistä koulutusta aina vaadita, jos työntekijällä on halua oppia. Toisaalta kausien välissä työntekijän osaamista voidaan tukea luomalla mahdollisuuksia suorittaa ammatillisten tutkintojen osia kokonaisten tutkintojen sijaan. Ulospäin hyvin erilaisilta vaikuttavissa työtehtävissä, kuten esimerkiksi tarjoilijan ja hoiva-avustajan työssä, onnistuminen perustuu lopulta samoihin perusominaisuuksiin: vastuuseen, vuorovaikutukseen ja asiakkaan hyvinvoinnista huolehtimiseen. Näitä luonteeltaan ja osaamiseltaan eri aloille sopivia työntekijöitä olisi helppoa työllistää ympärivuotisesti yrityksestä toiseen.